plug in baby

Koskaan ei saa syyttää muita, mutta viime päivien blogihiljaisuudesta syytän täysin koeviikkoa. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella, enää huominen ranskan koe ja sitten viikonlopun viettoon ihan toden teolla. Tänään oli matikan koe johon valmistauduin olemalla valmistautumatta, ja sen kyllä huomasi. No, tavoitteeni on päästä kurssi läpi!

Tällä hetkellä olen ihan seitsemännessä taivaassa, tulin juuri äsken kotiin uuden rakkaani kanssa, minusta tuntuu että tästä tulee pitkä ja toivottavasti sopusointuinen (ihan kirjaimellisesti!) suhde. Mistä on kyse? No, ainakin sillä on pitkä kaula ja kuusi kieltä. Aikamoinen mies, sanon minä!

Tottahan se on, sain kitaran! En ole oikein vieläkään tajunnut, että tuossa se nyt on, ihan mahtavaa! Kyseessähän on Westonen Les Paul -kopio, eihän se tietenkään vedä vertoja esikuvalleen, mutta näin ensimmäisenä kitarana menee aivan hyvin. Tunnearvoa on ainakin ollut suuri määrä heti ensi silmäyksestä lähtien! Kuva ei oikein anna oikeutta kitaran värille, ei se oikeasti ole noin keltainen. Tällä olisi nyt tarkoitus opetella soittamaan!

Ostin kitaran käytettynä, se on noin vuoden vanha. Sain paketissa mukana Fenderin pikkuriikkisen vahvistimen, jolla saa aikaan yllättävän paljon ääntä! Ja onhan se suloinen, pieni on kaunista. Enkä nyt välttämättä halua kiduttaa muita perheenjäseniäni valtavalla vahvistimella heti näin soittourani alussa!

Ja onhan se Fenderin logo vaan ihan mielettömän hieno! Voisin hypistellä tuota kitaraa ja vahvistinta koko illan, ja niin varmaan teenkin... No, ainakin on hyvä syy olla lukematta kokeisiin!

Inspiraationi puuskassa aloin etsimään plektrojani, joita on tässä vuosien mittaan kertynyt aikamoinen kasa. Nuo sattuivat löytymään ensimmäisenä, kolmikkoon liittyy erityisiä muistoja ja ne ovat siksi huoneeni seinällä. Eniten varmaan soitan ilman plektraa, ainakin aluksi, mutta tykkään niin kovasti tuosta keskimmäisestä yksilöstä että jossain vaiheessa pitää päästää silläkin rämpyttämään! Tuolla Iron Maidenin plektralla en soita koskaanikinämilloinkaan, koska sain sen keikalta ja lempikitaristini on soittanut sillä ja en halua rikkoa sitä ja.. se on arvokas!

Voisin höpistä tästä aiheesta loputtomiin! Nyt onkin sitten aika alkaa opetella perusotteita ja muita juttuja. Sitten pitääkin päättää että mitä biisejä sitä rupeaa opettelemaan. I'm so excited! Tämän projektin etenemisestä saatte varmasti kuulla lisää jatkossa.. Ei vaan lukea! Ette saa kuulla mitään kuulemisen arvoista vielä pitkään aikaan! :D

Nyt lähdenkin tästä hypistelemään kitaraani  lukemaan ranskaa!

only the young can break away, break away

Kulunut päivän on ollut ehkä elämäni pisin sunnuntai. Seuranani on ollut koulukirjoja, muistiinpanoja, yliviivaustusseja ja vähän lisää koulukirjoja. Itsepähän lukion valitsin!
Lupailin teille aikaisemmin pientä tatuointiaiheista postausta, ja nyt voisi olla sopiva hetki sille. Pää lyö nimittäin täysin tyhjää ja pieni irtautuminen kouluasioista tatuointihaaveiden puolelle ei olisi yhtään pahitteeksi!

Tatuointitaide on aina ollut yksi suosikkitaidelajeistani, ja aion ehdottomasti joskus (lähi)tulevaisuudessa hankkia kuvia omaan ihooni. Voisin marssia tatuoijalle vaikka heti, jos vain osaisin päättää, millaisen tatuoinnin otan!

Tällä hetkellä sulat ja höyhenet ovat ehdottomasti kärkisijoilla suosikkiaiheideni joukossa. Ne ovat kauniita, tasapainoisia kuvia ja näyttävät hyvältä varsinkin harmaasävykuvina. Ylläolevista yksilöistä suosikkini on tuo ensimmäinen kuva; täydellinen asettelu ja toteutus!

Tekstitatuoinnit ovat aina kauniita, kun teksti ja kirjasin on valittu oikein. Jonkinlaista tekstiä olen itsekin harkinnut ensimmäiseksi tatuoinnikseni, mutta en ole vielä saanut ajatuksiani järjestykseen; ideoita on ihan liikaa. Pidän todella paljon tuon Galileo -tatuoinnin (toinen ylhäältä) kirjoitusasusta, mutta kaikkien ylläolevien sijainti on todella hyvä. Sekin pitäisi päättää, että mihin sen kuvan sitten ottaisi! Alimmaisen kuvan sijainti on ihana, ja teksti kaikessa yksinkertaisuudessaan on todella hieno. Tulee mieleen joku tatuoija, joka ei oikein osaa tatuoida, mutta tuo teksti on vain ollut pakko saada ihoon. Tekstikin vaikuttaa siltä, että sillä on kantajalleen jokin erityinen merkitys...

Loppuun vielä muutama satunnainen kuva. Vanhaa gramofonia en ehkä omaan ihooni tatuoisi, mutta on tuo kyllä aika vastustamattoman ihana! Mustat lintusiluetit ovat jo pitkään kuuluneet suosikkeihini, ne ovat todella herkkiä ja sopivat moniin eri paikkoihin.

Kaikilla on varmaan jonkinlaisia 'tatuointi-idoleita', julkisuuden henkilöitä tai muita ihmisiä joilla on erityisen hienoja tatuointeja. Oma esikuvani tatuoinneissa on skottibändi Biffy Clyron laulaja Simon Neil. Ylhäällä yksi esimerkki hänen tatuoinneistaan, lyriikanpätkä Blind Melonin kappaleesta Change. Simon luottaa tatuoinneissaan yhteen ja samaan  taiteilijaan, joten tatuoinneissa on hienosti toisiinsa sopiva tyyli. Simon kertoo lisää tatuoinneistaan tässä haastattelussa.

Lopuksi vielä ihana the Killers -sitaatti, tuollainen vanha kirjotuskone -tyylinen tatuointi iskee aina!

kuvat we♥it ja tattoologist

is this the pinnacle of being alive?

Tänään on ollut aika rento vapaapäivä, aamupäivällä lähdin äitin kanssa kaupungille ja sieltä sitten kaverin luokse vähän kertaamaan koulujuttuja. Kaupungilta tarttui mukaan muutama heräteostos, niistä lisää pian! Luin äsken sellaiset 90 sivua historiaa, joten en saa aikaiseksi kovinkaan korkealentoista tekstiä. Eiköhän anneta kuvien puhua puolestaan!

Tässä tämänpäiväisistä ostoksista toinen, armeijavaikutteinen villasekoitetakki H&M:ltä. En ollut edes etsimässä takkia, tarkoitukseni on ollut selviytyä viimevuotisella takilla vielä tämän syksyn/talven yli. Toisin kävi, kun tämä ihanuus löytyi! En olisi koskaan uskonut löytäväni näin hienoa takkia H&M:ltä. Hintaa oli se 70 euroa, mutta takki istuu kuin valettu ja laatukin vaikuttaa varsin hyvältä. Kuvittelenko, vai onko normaalien vaateketjujen vaatteiden laatu parantunut ja hinta noussut? Jotenkin tuntuu siltä, että Vero Modastakin löytyy vaikka mitä kivaa koko ajan. Voi tietysti olla, että olen vasta nyt oppinut pitämään silmäni auki vaatekaupoissa... Myös eilinen circle scarf pääsi käyttöön, tuo on ehdottomasti uusi lempihuivini!

(Pahoittelen kuvan mielenkiintoista rajausta, tarkoitukseni ei ollut esiintyä jalat puolivälistä katkaistuna, mutta kuvausapua tarjosi kahdeksanvuotias pikkusisko, ja tuloksen näette ylhäällä..)

Epämääräinen ja turha kasvokuva, joka havainnollistaa että en jaksanut laittaa hiuksia aamulla. Keskittykää vaikka tuohon huviin!

Eilinen kynsilakka in action, tykkään kovasti! Se ei näytä yhtään siniseltä, vaikka niin pelkäsinkin.

Sneak peek tämän päivän toiseen ostokseen, jota en jaksanut enää kiskoa päälleni ja josta oli ilmeisen mahdotonta ottaa järkevää kuvaa. Joka tapauksessa, kyseessä on tuollainen harmaa, kukkakuosinen silkkijäljitelmäpaita Vero Modasta. Ihastuin tuohon jo ajat sitten, mutta rakkauteni kohde oli samainen paita hieman tummemman harmaana raitakuosilla. Minun tuurillani ne myytiin loppuun ennen kuin budjettini salli ostamisen... Päädyin kuitenkin tuohon kukkakuosiin, sillä tykkään paidan mallista kovasti. Parempia kuvia ensi viikolla!

Lopuksi vielä pläjäys astetta turhempia kuvia. Ilman iPodia elämää ei olisi, ilman kalenteria se olisi huomattavasti vaikeampaa ja ilman hissankirjaa se olisi paljon ihmisystävällisempää. Meidän pihassa kasvaa muuten aivan valtavia auringonkukkia, ja kohta on lokakuu. Jokin ei nyt ihan täsmää... 

Ai niin, meinasin unohtaa! Ujutan tähän postaukseen pienen musiikkitärpin varsinkin kaikille teille, jotka olette joskus kuulleet amerikkalaisyhtyeestä nimeltä the Killers. Bändin nokkamies Brandon Flowers on lähtenyt luomaan soolouraa, ja miehen ensimmäinen sooloalbumi on nyt julkaistu. Pitkäsoitto kantaa nimeä Flamingo ja se on the Killersin tuotantoon verrattuna hieman rauhallisempaa musiikkia. Itse rakastuin lyriikoihin ja, kuten aina, Brandonin ääneen.

Ensimmäinen sinkku Crossfire julkaistiin jo kesällä, mutta kyseessä on sen verran mainio kappale ja musiikkivideo että se ansaitsee tulla mainituksi. Videosta voi bongata myös naiskaunetta, nimittäin ihana Charlize Theron näyttelee pätkässä!

Jos musiikkipostaukseni ovat tähän mennessä olleet turhaa höpinää, niin tässä on oikeasti sitä jotakin. Brandon ei petä koskaan! Vaikka musiikki ei kiinnostaisikaan, tuo video kannattaa katsoa, koska Brandon on yli-ihana. Ja hänellä on ihana tyyli.

Selvä, lopetan höpinäni tällä kertaa tähän, ettei touhu karkaa ihan käsistä. Perjantai-ilta jatkuu rennosti saunan ja hyvän musiikin parissa! Huomenna olisi tiedossa sushia. Tai ehkä tatuointipostaus?

Brandonin kuvat täältä.

happiness hit her like a bullet in the head

Tänään sain taas todistaa lahjakkuuteni aamuherätyksissä. Kuten aina yleensäkin, herätyskelloni oli soimassa 6:15 sillä kouluun piti raahautua kahdeksaksi tekemään taloustiedon koetta. Kaiken maailman herätyksistä huolimatta heräsin 7:19 ja mietin, että pitäisiköhän tästä nousta ja mennä vaikka kouluun... Ei, ei tullut suinkaan yhtään kiire!
Koe meni sentään ihan kunnialla läpi (ainakin toivon niin) vaikka mitään toivomiani asioita ei kysyttykään. Millainen taloustiedon koe se oikein on, jos verotuksesta ei kysytä mitään?! Whatever.
Koulusta kotiuduttuani simahdin sohvalle varsin ansaituille päiväunille. Kerkesin illalla vielä keskustaankin, ja sieltä tarttui mukaan yhtä sun toista pikkutavaraa...

Ihanainen pehmeä circle scarf H&M:ltä. Pitsineulos iskee ja lujaa! Olin jo kassajonossa seisomassa kun bongasin tämän hyllystä, pakkohan siinä oli paikkansa luovuttaa ja mennä huivihyllylle hypistelemään... Nopean ostopäätöksen tehtyäni käännyin takaisin kassoille ja eikös siihen ollut muodostunut kamala jono sen kahden minuutin aikana mitä olin poissa!

Pakollisia perushankintoja syksyksi, paksut sukkahousut ja polvisukat. Ai miten niin harmaata? Syksyn pimeydessähän ihmiset tunnetusti haluavat piristää pukeutumistaan väreillä... vai miten se oli? Polvisukkien kanssa en kuitenkaan tähtää aivan klassiseen koulutyttötyyliin, vaan ajattelin pukea ne nilkkureiden kanssa rennosti 'ruttuun'.

Vanhan ajan englantilaisromantiikkaa syysiltoihin! Jane Austenin kanssa ei voi mennä pieleen. Olen katsonut Keira Knightleyn tähdittämän elokuvan vähän liian monta kertaa, joten nyt ajattelin sivistää itseäni kirjan parissa. Hintaa kun oli huimat 4 euroa! Itseasiassa yritin metsästää J.D. Salingerin Catcher in the Rye -klassikkoa kirjakaupan alennusmyynneistä, mutta siinä väentungoksessa en jaksanut panostaa, vaan päädyin tähän ihanuuteen.

New York -villitys jatkuu! Ja niin jatkuu myös harmaa, se ei kyllä varmaan lopu koskaan. Mavalan New York -minikynsilakka tarttui mukaan Sokokselta pitkän mietinnän jälkeen, pelkään aina että harmaat kynsilakat näyttävät kynsissä sinisiltä. Sininen = not good. Saa nähdä, opinko pitämään tästä vai en! Lupaan vielä joskus luopua harmaasta pakkomielteestäni ja ostaa värikkään kynsilakan (sehän nähdään).

Huomenna on vapaapäivä, ihanaa! Se tulee kyllä tarpeeseen, vaikka suurin osa päivästä kuluukin varmaan koulukirjojen parissa. Nyt suuntaa tuonne pimeään ja sateiseen iltaan koiraherrani kanssa, joka sekin inhoaa sadetta. Sitten voisin vaikka avata tuon historian kirjan...

new york, new york

Kastuin tänään läpimäräksi pyöräillessäni koulusta kotiin ja perille päästyäni olin kuin uitettu koira. Kuten arvata saattaa, mielialani ei sattuneesta syystä ollut mikään paras mahdollinen, eikä sitä parantanut myöskään aikomukseni lukea taloustiedon kokeeseen. Kaikki muuttui, kun menin omaan huoneeseeni ja löysin kirjoituspöydältä pienen, ruskean postipaketin, joka oli ruttuisesta ulkomuodosta päätellen selvästi kokenut kovia matkan aikana. Ihmekös tuo, kun Pariisista asti tulee...

Tiesin jo etukäteen, mitä paketti sisältää, mutta jännitti silti avata se! Hyvä ystäväni, joka asuu Pariisissa, kävi kesällä New Yorkista ja kysyi, mitä haluaisin tuliaisiksi. Joko arvaatte?

Kyllä, I ♥ NY -paitahan se siellä! Olen rakastunut! Ihan täydellisyyttä. Myönnän, että on ehkä vähän teennäistä kulkea tuo paita päällä kun en ole koskaan jalallani astunut Amerikan mantereelle, saati sitten New Yorkiin, mutta ei voi mitään! Minulla ja New Yorkilla on jo kauan ollut kaukosuhde.

Nyt koeviikko tuntuu jo paljon helpommalta, kiitos ihanan ystävän! Joku päivä kyllä matkustan New Yorkiin. Silloin saatan ostaa vaikka I ♥ NY -hupparin, ehkä mustana..
Ja en ole muuten vielä avannutkaan yhteiskuntaopin kirjaa. Nyt ilta jatkaa kaura-omenapaistoksen ja vaniljajäätelön parissa... Vielähän tässä lukea ehtii!

i must become a lion hearted girl

Viime päivät on kuluneet aika lailla ratsastamisen, kokeisiin lukemisen tai yleisen koomailun merkeissä, joten olen viettänyt pientä hiljaiseloa täällä blogin puolella. Koeviikko lähestyy ja toiveet sosiaalisen elämän ylläpitämisestä hiipuvat koko ajan. Luulisin kuitenkin selviäväni tulevista kokeista, historiaa ihan oikeasti haluan jopa lukea ja enkku menee aika lailla omalla painollaan. Matikka pelottaa, koska olen istunut suurimman osan tunneista kuulokkeet korvissa raapustellen kaikkea turhaa kalenteriin. Ja ranska on nykyisin niin vaikeaa että en osaa sanoa oikein mistään mitään sen suhteen.

Ajattelin kiusata teitä tällaisella varsin turhalla pikapostauksella ettei tämä blogi ihan kokonaan kuolisi, vaikka muut yhteydet ulkomaailmaan tuntuvat koulukirjojen takia olevan varsin tavoittamattomissa...

Toteutan rakkauttani Eiffel-tornia kohtaan erityisesti korujen kautta. Nämä kaunokaiset löytyivät Seppälästä.

The little red bottle palasi helpottamaan elämääni, hyvästi bad hair dayt (ainakin vähäksi aikaa)!

Kings of Leon on hieno bändi ja Only by the Night sitäkin hienompi levy. Viime aikoina olen kuunnellut myös Queens ff the Stone Agea ja Florence and the Machinea. Volbeatin uusi albumi Beyond Hell / Above Heaven on myös kuunneltavien listalla, jos vain löytäisin jostakin aikaa kuunteluun...

Ja sain juuri tietää että joensuulaisille on koittanut ilon päivä, Disco Ensemble nähdään Rokumentissa! Se olikin jo takaisinmaksun aika, kun mokomat laittoivat kaikki Biffy Clyron keikat K18 -tapahtumiksi.

Rakastan syksyä, kun saa polttaa kynttilöitä! Tai saahan niitä polttaa milloin huvittaa, mutta syksyn pimeydessä niissä on erityistä tunnelmaa.

Tällaista tänään, hieman turha postaus tosiaan, mutta oli tarve tulla höpisemään tänne jotain. Seuraavaksi olisi luvassa taas vähän kesäfiilistelyä, ajattelin kahlata arkistojen uumeniin ja katsoa mitä sieltä löytyy! Nyt täytyy lentää, vedän kamat niskaan ja lähden tallille.

the hardest part of ending is starting again

Nyt on hyvä fiilis! Siihen on muutamia syitä. Ensinnäkin tänään on perjantai! Toiseksi, olen ihan mielettömän motivoitunut ratsastuksen suhteen, tänään olin taas ratsastamassa erästä hieman hankalampaa hevosta ja kaikki meni todella hyvin, en voisi olla enempää innoissani. Huomenna taas tallille! Kolmanneksi, olen herkutellut tänä iltana huippuhyvällä kanasalaatilla ja mutakakulla. Ja saan viettää illan laatuelokuvan parissa. Ainoa mieltä painava asia on tällä hetkellä taloustiedon koe, johon pitäisi alkaa lukea huomenna... Saa nähdä miten käy!

Juu, kuten eilen lupasin, niin nyt olisi luvassa muutamia tulevia elokuvia, jotka aion itse katsoa ja joita suosittelen myös muille. Tällä kertaa tässä paketissa ei ole saatavilla mitään kovin vakavaluontoista, enemmänkin vähän kevyempiä elokuvia, mutta mukavaahan sellaisiakin on välillä katsoa.

RANGO



En malta odottaa tätä elokuvaa! Gore Verbinskin (Pirates of the Caribbean) tuleva animaatio Rango kertoo miekkailijaksi halajavasta kameleontista, joka löytää itsensä kaupungista, joka on Wild West -tyyliin roistojen asuttama. Jotkut saattoivatkin jo kameleonttiystävämme ensimmäisistä äännähdyksistä huomata, että tämän havaijipaitaisen komistuksen äänenä on tosiaan itse Johnny Depp. Laadukas animaatio siis tiedossa, ja jos ei visuaalinen puoli miellytä, niin aina voi sulkea silmänsä ja kuunnella Deppiä, vaikka sitten kameleonttina! Amerikan mantereella elokuva saa ensi-iltansa maaliskuussa 2011, toivon mukaan saamme sen mahdollisimman pian myös Suomeen.


SCOTT PILGRIM VS. THE WORLD



Tämän elokuvan trailerin näin ensimmäistä kertaa Vampires Suckia edeltäneiden mainosten joukossa, ja päätin heti ystäväni kanssa että tämä on pakko nähdä! Scott Pilgrim (Michael Cera) rakastuu Ramonaan (Mary Elizabeth Winstead). Valitettavasti Ramonalla on ex-poikaystäviä, jotka eivät oikein hyväksy Scottin tunteita tyttöä kohtaan. Näitä exiä on seitsemän. Scottin on siis päihitettävä seitsemän ei-niin-ihanaa entistä poikaystävää saadakseen Ramonan itselleen. Eivätkö olekin ihania nuo tappelukohtauksen sarjakuvatyyliset tehosteet? Tämä pätkä nähdään teattereissa myöhemmin syksyllä.


THE TOURIST



Jatketaan tyylipuhtaasti Johnny Depp -teemalla. Mukavaa saada pitkästä aikaa uutta materiaalia Deppiltä! The Tourist on nimensä mukaisesti elokuva turistista, amerikkalaisesta Frankista (Depp), joka matkustaa Italiaan paikkaamaan särkynyttä sydäntään. Matkan varrella hän kohtaa erikoislaatuisen Elisen (Angelina Jolie), ja parivaljakolle sattuu yhtä sun toista. Myönnän, että suurin syy kiinnostukseeni tätä elokuvaa kohtaan on Johnny Depp. Elokuva itsessään ei trailerin perusteella vaikuta kovin ihmeelliseltä, mutta tuo herra tekee mistä tahansa katsottavaa.. Kuka tietää, jospa tämä tulokas vielä yllättää positiivisesti! Elokuva saa ensi-iltansa Amerikassa joulukuussa 2010, Suomessa kenties hieman myöhemmin.


WALL STREET: MONEY NEVER SLEEPS



Sitten vähän vakavampaa materiaalia. Näyttelijäkaartin perusteella tässä elokuvassa tuntuisi olevan kaikki kohdallaan: Shia LaBeouf silmänruokana, karismalatauksesta vastaamassa Michael Douglas ja naisenergiaa tuomassa valloittava Carey Mulligan. Wall Streetin talousmaailmaan sijoittuvassa elokuvassa liikutaan maailmanlaajuisen talouskatastrofin lähimaastossa ja seurataan nuoren tulokkaan yhteistyötä kokeneen mutta kasvonsa menettäneen taloushain kanssa. Toivon, että talousteema ei tee elokuvasta tylsää! Tämä pätkä nähdään Suomenkin teattereissa piakkoin.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti joku ylläolevista leffoista nappasi ja herätti kiinnostuksen! Itse luulen että suurin osa käteisvaroistani tulee lähiaikoina kulumaan elokuvalippuihin..
Katsoin juuri Waltz With Bashirin ja nyt on epärealistinen olo. Pakko sanoa, että kyllä oli hieno elokuva. Ehkä on parempi, että lopetan jutun tähän kun teksti on vielä järkevää. Nyt nukkumaan!

i am not a pattern to be followed

Torstai-ilta on kulunut mukavasti syyskuun Trendin ja lakritsipussin parissa. Olin positiivisesti yllättynyt kun bongasin Trendistä kahdet tänä syksynä ostamani kengät, nimittäin ne Vagabondin bootsit ja eräät H&M:n konjakinruskeat nilkkurit. Tässähän haukutaan muodikkaaksi..
Trendi kertoi myös, että turkis on taas muodissa, joten pian jo veteraani-ikään ehtinyt turkisliivini ei sittenkään jää kaapin pimeyteen tänä syksynä! Alan inspiroitua syyspukeutumisesta entistä enemmän.

Pukeutumisesta puheen ollen, seuraavaksi muutamia kuvia viime viikon torstailta, hypetän nyt hieman noita uusia kaunokaisiani!

Hyppelin joenrannan amfiteatterin kivillä ja meinasin pudota useita kertoja.

Sorsat olivat jättäneet jälkensä rannalle.

Vielä pakollinen kenkäherutus!

Käväisin tänään myös postissa, arvatkaa mitä kävin hakemassa...

...oikein arvattu! Kyllä ne sopii hyvin tuohon kirjahyllyyn, vaikka ovatkin Tiketin rumat vihreät liput. Ei se väri kyllä enää kauaa haittaa, kun katsoo mitä noissa lipuissa lukee! It seems that dreams come true, after all.

Nyt haluaisin antaa teille pienen vinkin perjantai-illaksi. Jos istutte kotona vailla tekemistä, katsokaa ihmeessä Yle Teemalta animaatiodokumentti Waltz With Bashir klo 21:55. Itseasiassa tätä elokuvaa varten kannattaa jopa varata aikaa! Dokumentti on israelilaisen Ari Folmanin ohjaama, ja se kertoo miehen osallisuudesta Sabran ja Shatilan verilöylyihin Libanonin sodassa vuonna 1982. Terapeutin avulla Folman käsitti, kuinka suuria hänen sotaa koskevat muistiaukkonsa olivat, ja muistikuvien palattua hän teki niistä elokuvan. Folman valitsi animaatiotekniikan, sillä hän ei uskonut näyttelijöiden käytön olevan oikea ratkaisu elokuvan toteutuksessa. Waltz With Bashir näytettiin Cannesin filmifestivaaleilla vuonna 2008 ja sen jälkeen elokuva on ollut ehdolla monien elokuvapalkintojen saajaksi. Animaatio voitti mm. parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe -palkinnon. Suosittelen elokuvaa lämpimästi!

Amfiteatterikuvista kiitos Caritalle!

PS. Suuria atk-taitojani ja esteettistä silmääni apuna käyttäen tein bannerin. Bannerin kuvat we♥it.

the pill that i'm on is a tough one to swallow

Eilen oli sen verran hajottava tiistai, että katsoin paremmaksi säästää teidät lukijat vuodatukseltani ja pitää päivityksettömän päivän. Tänään olo oli kuin uudestisyntyneellä, tuntuu että löysin jostain ihan olematonta energiaa ja sitä paljon puhuttua opiskelumotivaatiota. Kaikki näyttää jo paljon valoisammalta! Hyvää fiilistä lisää tämänpäiväinen shoppailukierros, jolta ei tarttunut mukaan kuin yksi juttu, mutta se on sitäkin ihanampi. Lahjon itseäni näin etukäteen, että selviäisin hengissä koeviikosta!

Kuvien laadulle on tapahtunut pahoja asioita, sorry.

Tämä taitaa olla toinen kerta kun postaan kuvia itsestäni.. Löysin eilen kaikki ihanat syys/talvihuivit pitkästä aikaa kesän jälkeen, ja tuollainen valtava piiloudun maailmalta -huivi piristi päivääni suunnattomasti. Huivi on mummoni neuloma ja ehdottomasti paras circle scarf ikinä!

Edellisessäkin kuvassa näkyvä Vero Modan rakkauspaita kustansi 29,95 €. Hinta tuntui aluksi aika suolaiselta, mutta sovituskoppireissun jälkeen tulin varsin nopeasti toisiin ajatuksiin...

Iltapäivä kului rattoisasti yhteiskuntaopin läksyjen parissa. Taloustieto = ♥ (not).

Onneksi apuna oli karkkia ja syötävän suloinen vesimelonipyyhekumi. Oli ihan pakko esitellä tuo kaikille! Karkitkin ovat teemaan sopivia vesimelonikarkkeja.

Olen lukenut Aku Ankkaa kohta varmaan kymmenen vuotta ja luen varmaan myös ne seuraavat kymmenen.

Tuntuu että tämäkin viikko on mennyt mielettömän nopeasti, huomenna on jo torstai ja sitten taas viikonloppu. Kohta on jo joulu (?!). Ja syysloma! Ehkä selviän tästä syksystä sittenkin hengissä, vaikka aluksi vaikutti aika ylitsepääsemättömältä. Motivaationa ovat ainakin Avenged Sevenfoldin ja Biffy Clyron keikat..

Ainakin itselleni tulee syksyisin inspiraatio kirjojen lukemiseen. Koeviikon jälkeen ajattelin etsiä käsiini Jenny Downhamin teoksen Ennen Kuin Kuolen (Before I Die). Kirja kertoo 16-vuotiaasta Tessasta, joka sairastaa parantumatonta leukemiaa ja kuolee pian. Kirjassa Tessa laatii listan kaikista niistä asioista, jotka hän haluaisi kokea ennen kuolemaansa. Olen kuullut kirjan lukeneilta positiivisia mielipiteitä ja odotankin innolla että pääsen lukemaan!

No, tulipas vähän sekainen postaus, kaikenlaista asiaa samalla kertaa. Tällaista tänään, huomenna ajattelin vinkkailla teille vähän tulevia elokuvia, joiden näkemistä en malta odottaa. Luvassa ainakin Johnny Depp kameleonttina.

PS. Linkin Parkin uusi albumi on varsin mielenkiintoinen yksilö. Ensikuuntelulla tykästyin varsinkin When They Come For Me -kappaleeseen. Lisää levyarvostelua tulee varmaan näkymään myöhemmin, kun ensin tutustun tähän teokseen vähän tarkemmin!