Minulla on parantumaton sairaus.
Se on tuskallinen ja turhauttava.
Se on
matkakuume.
Tähänastinen matkailuhistoriani herättää ihmisissä sekä vahingoniloa että myötätuntoa. Olen käynyt kerran elämässäni Ruotsin risteilyllä ja viettänyt päivän Tukholmassa. That's it. En ole käynyt edes Tallinnassa. Enkä Venäjällä, vaikka asun kivenheiton päässä rajasta. Säälittävää, eikö?
Syysloma lähestyy, ja saan kuulla joka suunnalta ihmisten matkasuunnitelmista, joten matkailuaihe kiusaa minua jälleen vähän enemmän. Ei sillä, että olisin kateellinen heille jotka matkustavat; päinvastoin! Olisi aika mielettömän hienoa päästä itsekin joskus ulkomaille. Olen todella kiinnostunut ulkomaisista kulttuureista, historiasta ja kielistä. Joskus tulevaisuudessa matkustan vielä maailman ympäri.
Nyt kun kerran aloitin, niin teen tästä oikein sydäntäraastavan kaukokaipuupostauksen!
Eniten olen kiinnostunut suurkaupungeista. Haluan eksyä sokkeloisille kaduille, kävellä jalkapohjat rakoille ja opetella lukemaan metrokarttoja. Haluan jonottaa turistinähtävyyksiin ja ottaa kuvia kaikesta mitä näen. Jotta olisin vielä vähän enemmän kliseinen, minulla on vahva kolmen kärki suurkaupunkien suhteen: Lontoo, New York, Pariisi. Mielikuvituksellista, eikö?
Jos minulle nyt annettaisiin mahdollisuus hankkia lentoliput aivan minne tahansa maailmassa, valinta ei olisi edes vaikea. Lontoo on ehdottomasti ykkösenä listallani, ihan jo kaupungin itsensä takia. Voin vain kuvitella sitä ainutlaatuista tunnelmaa mikä kaupungissa vallitsee! Ja ne shoppailumahdollisuudet... Ja minulla on ehkä myös yksi pieni toinenkin syy. Ei siitä sen enempää... Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsen Lontooseen ensi maaliskuussa.
Jaetulla kakkossijalla on New York. Jokainen varmaan myöntää, että the Big Apple on sellainen paikka joka täytyy nähdä ainakin kerran elämässä! New Yorkissa haluaisin syödä bageleita, New York Cheesecakea ja hot dogeja niistä kaduilla olevista pikkukojuista. Ja olisi pakko päästä huitomaan takseille Sinkkuelämää -tyyliin. Täydellisyys! Tämä unelmani toteutuu toivottavasti lähivuosina, sillä isäni lupasi minulle ulkomaanmatkan ylioppilaslahjaksi. Ja joskus vielä palaan New Yorkiin kaveriporukalla, jälleen kerran Sinkkuelämää -fiiliksellä.
New Yorkin kanssa kakkossijasta kamppailee Pariisi. Muotia, kulttuuria, taidetta, arkkitehtuurin helmiä ja ranskalaista ruokaa. Ranska on maailman romanttisin kieli ja Pariisi maailman romanttisin kaupunki, tottahan nyt jokainen naishenkilö haluaa sinne matkustaa.. mieluiten vielä oman rakkaan kanssa. Olisi mahtavaa toteuttaa juuri sellainen pieni ja romanttinen matka poikaystävän kanssa, mutta myös tyttöjen shoppailureissu kaveriporukalla olisi aika huikea; saisi ainakin nauttia kaikista pikkuputiikeista kaikessa rauhassa ilman että joku kaksilahkeinen siitä kamalasti turhautuu!
Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään rantalomia vastaan, vaikka unelmakohteideni kärkikolmikko onkin täynnä varsinaisia asfalttiviidakoita. Aurinkolomalle haluaisin lähteä paikkaan, joka on helteinen, autio ja todella kaukana. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut muunmuassa Dominikaanisesta Tasavallasta, Kap Verdestä, Mauritiuksesta ja monista muista eksoottisista kohteista. En voi sietää turistirysiä, juuri sellaisia minne ihmiset tulevat oppaiden kanssa, jokainen matkan yksityiskohta on minuutilleen aikataulutettu ja paikasta toiseen liikutaan täpötäydessä bussissa jonka ilmastointi ei toimi. Matkaoppaat -sarja vastaa suurilta osin pahinta painajaistani. Rantalomakohteen täytyy olla paikka, jossa voi rentoutua täydellisesti.
Tällainen unelmapostaus tällä kertaa.
Toivottavasti aiheutin teille yhtä pahoja matkakuumeen oireita kuin itselleni!
