you're my war, you're my truce

Plussat ja miinukset tälle viikolle:

+ koeviikko loppuu
+ uusi jakso alkaa
+ joulukuu alkaa
+ joulukalenterin luukkujen availu alkaa
+ kauniit talvipäivät
+ täytän 18 alle kahden kuukauden päästä
+ sain tietää, että System of a Down on Provinssirockin pääesiintyjä 2011
+ en malta odottaa ensi kesää...
+ ...koska siitä on tulossa näillä näkymin melko mahtava
+ ihana joulufiilis

- uusi jakso alkaa, ja lupasin itselleni opiskella ahkerasti
- ulkona on koko ajan sellaiset 45 000 astetta pakkasta
- vanhojentanssikurssi alkaa, eikä minulla ole vieläkään paria
- stressaan joululahjojen ostamisesta
- bussiaikataulut on epämääräisiä, sitä ei koskaan tiedä tuleeko se bussi vai ei...
- ...ja tänään se ei tullut
- valoisa aika on liian lyhyt...
- ...ja joudun ottamaan ällöjä salamakuvia

Tiistain turhuuspostaus koristeltuna jouluturhakekollaasilla, olkaa hyvät! Fiilis on tällä hetkellä aika syväjäädytetty, joten kykyni tuottaa tekstiä on varsin rajallinen. Silti päätin tulla tänne höpisemään turhia... Huomenna alkaa tosiaan uusi jakso, päättäväinen tavoitteeni on säilyttää optimistinen asenne ja oikeasti nähdä vähän paljon vaivaa koulun eteen, koska kohta on joulu ja sitten voin palkita itseni moninkertaisesti herkuttelulla, joulufiiliksellä ja yleisellä löhöilyllä...

Okei, nyt olen kuluttanut koko tämänhetkisen sanavarastoni, joten siirryn jonnekkin, jossa lämpötila on hieman korkeampi (keittämään teetä, istumaan takan viereen tai ehkä jopa saunaan).

Lämmintä ja tehokasta viikkoa kaikille!

PS. Menetän nyt kasvoni kun suosittelen teille normaalista tyylistäni täysin poikkeavaa musiikkia, mutta kuunnelkaa Kanye Westin kappale Lost in the World. Se on ihana. Ja kyllä minulla on oikeus kuunnella sitä, onhan siinä käytetty Bon Iverin Woods-biisiä! :D

kollaasin kuvat tarjosi jälleen kerran we♥it

a seven nation army couldn't hold me back

Nyt on reissattu lyhyen ajan sisällä niin paljon, että on kivaa olla välillä ihan kotona. En kaipaa junassa tai bussissa istumista vähään aikaan...
Ikeassa oli mukavaa, vaikka pakko sanoa että ne lihapullat on vähän ylimainostettuja. Kaikki kehuu niitä tosi paljon, ja olin ihan innoissani menossa syömään joitain megasupergourmetlihapullia, mutta ne olikin ihan tavallisia. Itseasiassa jopa tavallista huonompia.

Poikettiin myös Helsingin keskustan puolella vähän kaupoissa pyörimässä, ja löysin yhden kivan jutun vaikka en oikeastaan etsinyt mitään. Uusi shoppailufilosofiani voisi olla älä etsi mitään, sillä heti jos etsin jotain tiettyä niin en koskaan löydä mitään!

Zaran tummaharmaa neulemekko on ihanan pehmeä ja lämmin, mutta ei silti perinteinen neule. Tykkään tosi paljon tuosta nappirivi-yksityiskohdasta ja mekon hihoista. Ostin tuon kiireessä sovittamatta ja vähän jännitti, miltä se näyttää päällä, mutta mekko istuu onneksi tosi hyvin! Hintaa oli muistaakseni sellaiset 35 euroa. Ainoa mikä harmittaa, on se että mekko on 100% akryyliä, mikä ei ole koskaan ollut lempimateriaalejani, mutta harvemmin tuolla hinnalla saa villaneuleita..

Päivääni piristi joulukuun Trendin mietelause: "On aina joku, joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Mutta sitä kukaan ei koskaan sano ääneen."
Joulukuun numeron mahtavuudesta inspiroituneena tilasin viimein itselleni oman Trendin!

Luin juuri 2,5 tuntia enkun kokeeseen, aivot tuntuu vähän pehmeiltä. Onneksi enkun koe on omalta osaltani tämän koeviikon viimeinen koe! Sitten päästäänkin aloittelemaan uutta jaksoa ja odottelemaan joululomaa...
Pitäkäähän kiva sunnuntai-ilta! Taidan lähteä tästä keittämään teetä ja lakkaamaan kynsiä sen sijaan että lukisin kokeeseen...

every second is a lifetime

Honey, I'm home!
Olen siis kotiutunut Helsingistä onnellisesti yhtenä kappaleena, olipas aikamoinen reissu! Tällä hetkellä tuntuu aika epärealistiselta mukautua tähän tavalliseen arkeen ja koeviikkoon. Onneksi ollaan jo voiton puolella, enää yksi koe jäljellä. Ja jouluun on enää kuukausi!

Varoitan jo näin etukäteen, että tästä on tulossa kaikkien aikojen sekavin postaus! Laitan kertaheitolla raportin Helsingistä ja tarinoin muutamasta muusta jutusta.
Käytiin tosiaan Helsingissä kattomassa Avenged Sevenfoldin keikka, valitettavasti minulla ei ole kuvallisia todisteita, koska kuvaaminen vähän unohtui siinä rytinässä, mutta olihan se ihan mieletön show. Laulaja jo vähän lupaili että kesällä nähdään taas, toivottavasti lupaukset toteutuu!
Tiistaina shoppailtiin, minulla oli muutama juttu jotka olisin halunnut, mutta ne jäivät kauppaan joko liian suolaisen hinnan tai yleisen en-oo-nyt-ihan-varma -fiiliksen takia. Muutama sitäkin mieluisampi pikkujuttu kuitenkin lähti mukaan!

En tietenkään voinut olla täydentämättä rihkamakokoelmaani! Suloinen kukikas pääkallo on JC:stä, hinta oli jotain 7 euron luokkaa. Tuossa on vieläpä täydellisen pituinen ketju.

Saanko hyppiä tasajalkaa silkasta riemusta? Keltainen jäänsärkijä ei pettänyt tälläkään kertaa, ja poistuin kaupasta Bon Iverin levyllä ja leveällä hymyllä varustettuna. Täydellistä. Jos koskaan kyllästyn tuohon levyyn niin sitten on asiat todella huonosti.





Tällaista kangaskassia olen himoinnut jo vaikka kuinka kauan, noita kun ei näiltä leveyspiireiltä kovin paljoa löydy. Kassi löytyi toki Weekdaysta ja rokotti lompakkoani peräti viiden euron verran. Weekdaysta löytyi myös eräs toinen juttu, nimittäin se valtava hapsukaulahuivi jonka mainitsin aikaisemmin täällä.

Sitten siirrytäänkin asiasta kukkaruukkuun, tai itseasiassa joulukoristeisiin. Nämä olivat tällainen omaa etua ajava tuliainen äidille, olin nimittäin suunnitellut että tuon joulukoristeita ja ihastuin näihin itsekin. Onneksi äitikin tykkäsi! Kultainen karusellihevonen ja 6 helmipallon sarja, kaikki Stockmannilta (olimme siellä joulukoristeosastolla kirjaimellisesti kuin norsut posliinikaupassa).

Sitten vähän tätä perinteistä teehörhöilyä. Celestial Seasoningsin chaitee on ehkä parasta ikinä! Tuon vanilja-rooiboksen otin kokeiluun, saa nähdä millaista se on.

Tähän loppuun vielä muutama pakollinen naamakuva, jotka yrittivät havainnollistaa tuon Weekdayn hapsuhirviön käyttöä, mutta päätyivät näyttämään lähinnä omituisilta yrityksiltä tukehduttaa itseni kaulahuivilla. Olkaa hyvä ja ihailkaa toki myös lähes meikitöntä naamaani ja laittamattomia hiuksiani, tyylini nimi on tänään nukuin pommiin ja oli pakko ehtiä bussiin tai olisin myöhästynyt äikän kokeesta.

Muuten, olen totaalisen koukuttunut The White Stripesiin. Kävin viime lauantaina katsomassa The White Stripes Under Great White Northern Lights -dokkarin ja siitä se sitten lähti. Nyt en pääse niistä eroon, mutta ei sillä että edes haluaisin...

Nyt kun Helsingin reissut sun muut on saatu pois päiväjärjestyksestä (lukuunottamatta sitä, että lähden lauantaina Ikeaan), siirryn taas säännöllisempään postaustahtiin, ettei tarvitse tehdä jokaisesta postauksesta tällaista monsteria.
Nyt lähden tästä keittämään teetä ja lukemaan uusinta Demiä itse tehtyjen fudgejen kera. Mukavaa loppuviikoa kaikille!

PS. Kommentointi on sallittua! (:

white stripesin kuva täältä.

i'm a negative creep and i'm stoned

Je suis vraiment désolée! Olen jälleen kerran ollut maailman huonoin bloggari ja laiminlyönyt teitä lukijoita olemattomilla postauksillani. Toisaalta on kyllä ollut niin vaiheikas viikko, että koen hiljaisuuteni oikeutetuksi. Tänä aikana olen muunmuassa lukenut kokeisiin, tehnyt kokeita ja nauttinut Rokumentin tarjonnasta, joka on ollut erittäin inspiroivaa.

Keskiviikkona kävin katsomassa John Lennonin nuoruusvuosista kertovan Nowhere Boyn, joka oli realistinen ja koskettava elokuva. Aaron Johnson teki leffassa todella hienon roolisuorituksen (ja olihan se myös mielettömän komea).
Tänään kävin outoon kellonaikaan, kahdelta päivällä, katsomassa Seattlen grungeskenen synnystä kertovan dokumentin Hype! joka iski ainakin minuun todella lujaa. Elokuvassa näki sen, mistä musiikissa on todella kyse. Aitoja bändejä, jotka soittavat siksi että soittaminen on heille nautinto, ja yleisöjä jotka antavat kaikkensa välittämättä siitä, soittaako lavalla oleva bändi jokaisen nuotin oikein ja onko se soolokitaristin kitara nyt ihan vireessä.



Mudhoney on aika mieletön, ja tuo biisi on mahtava. Taidan olla nyt vähän fani.




Alice in Chainsia ei voi kuunnella liikaa. Sanokaa vaan hulluksi, mutta mielestäni tuossa laulajan äänessä on suurta eroottista latausta.




Ah, Nirvana. Pysyin juuri ja juuri penkissäni siellä elokuvasalissa, kun ruudulla pyöri Smells Like Teen Spiritin kaikkien aikojen ensimmäinen live-esitys.

Dokumentissa haastateltiin myös valokuvaaja Charles Petersonia, joka työskenteli 90-luvulla Sub Pop Recordsin hovikuvaajana ja on kuvannut paljon mm. Kurt Cobainia.
Miehen kuvat ovat varsin inspiroivia, ainakin omasta mielestäni.

Haluan 90-luvun Seattlen hikisiin ja akustisesti huonoihin grungeklubeihin katsomaan bändejä.

kuvat täältä.

i ain't goin' nowhere

Ihana alku perjantaille; nukut pommiin, juokset bussipysäkille pää kolmantena jalkana ja tavoitat bussin sekuntia ennen kuin se aikoo jatkaa matkaansa. Tällaisen aamurytinän jälkeen odotin kauhulla, millainen loppupäivästä tulisi. Kuolemaväsymys maustettuna lievällä vitutuksella, ain't life grand!

Kaikki kääntyi kuitenkin parempaan suuntaan, koulussa oli rento päivä ja koulun jälkeen suuntasin torille katsastamaan perinteisten markkinoiden tarjontaa. Suureksi ilokseni torille oli eksynyt myös jotain vähän vähemmän perinteistä, nimittäin the British Fudge Companyn koju. Sieltä löytyi nimittäin varmaan viittäkymmentä erilaista fudgea, perinteisistä mauista aina eksoottisempiin yhdistelmiin. Enkä muuten tietenkään malttanut säästää rahojani!

Harmitti kamalasti kun ei ollut kamera mukana, olisin halunnut kuvata ihan siellä paikan päällä.

Ihanan brittiläistä. Se myyjä oli ihana, innostuin juttelemaan sen kanssa ja sain kuulla että hän kiertää kojunsa kanssa ympäri maailmaa, tällä hetkellä ympäri Suomea. Joulun jälkeen suuntana on Italia... Kelpaisi minullekin myydä karkkia ympäri maailmaa! Tuli ihana fiilis, kun lähtiessäni hän huusi perääni "Bye bye, darling!" ♥

Plussaa myös suloisista paperipusseista fudgeille.

En ollut kovinkaan rohkea omia fudgeja valitessani, vaikka olisi tehnyt mieli maistaa ihan jokaista. Nämä koostuvat lähinnä suklaanmakuisista fudgeista, ja taisi siellä olla yksi cappucino-fudgekin, joka oli muuten todella hyvää.

Käväisin tänään hakemassa myös tuon Rokumentti -lippupaketin, ensi viikolla pääsee nauttimaan ihanista musiikkileffoista!

Ainiin, tähän väliin vielä pieni kulttuurivinkki; bongasin eilen mahtavan kuvablogin nimeltä The Late Night Shop, ja koukutuin heti. Pikaisella selaamisella löysin myös todella mielenkiintoisen taiteilijan, Laurie Liptonin. Mielettömiä piirroksia, kannattaa tsekata!

Siinä yksi esimerkki Liptonin kädenjäljestä!

Ihanaa, että on viikonloppu. Huomenna menen kaverini luokse illanviettoon/yökylään ja sunnuntaina on yhdet kuvaukset, joista alan olla jo aika innoissani. Jossain välissä pitää aloittaa myös kokeisiin lukeminen, ensi viikolla on ranskan ja ruotsin kokeet. Onneksi ei ole maanantaina koulua!

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

chasing pavements

Olen viettänyt tänään laatuaikaa äikän tekstitaitovastauksen kanssa. Meinasin menettää järkeni. Vihaan tekstitaitoa. En halua enää koskaan kuulla mitään mikä liittyy Anna-Leena Härkösen romaaniin Häräntappoase, ja minulla on tästä eteenpäin aggressioita kaikkia Alpo-nimisiä ihmisiä kohtaan. Ainakin sain sen vastauksen tehtyä, ei sillä että siitä olisi tullut hyvä, mutta kuitenkin.

Äsken tuli kamala leipomisfiilis, en sitten tiedä johtuiko se siitä että minun piti saada jonkinlaista vastapainoa tekstitaidolle vai oliko kyse vain makeanhimosta. Tein ihan mielettömän hyviä kardemummamuffinsseja!

Oli ainakin valinnanvaraa noissa muffinssivuoissa. En tajua miten noita on meidän keittiön kaapeissa niin paljon, en edes leivo muffinsseja kovin usein (vaikkakin tämän kerran jälkeen luulen että muffinssikokeiluni lisääntyvät)!

Päädyin noihin "amerikanmuffinivuokiin" (toim. huom. se on muffinssi eikä muffini!) koska ne olivat vähän jykevämpää tekoa. Jos käyttää liian 'pehmeitä' vuokia niin ne leviää uunissa ja leipomukset näyttää siltä että kaikki kohotusaineet on jääneet käyttämättä, nimim. kokemusta on.

Siinä kaverit ennen uuniin menoa! Jänskätti kyllä vähän, että millaisia noista tulee. Ohjeessa oli, että 2 teelusikallista kardemummaa, mutta koska rakastan kyseistä maustetta niin luulen että käyttämäni määrä oli lähempänä kahta ruokalusikallista... Parasta näissä muffinseissa oli se, että tarpeet löytyy varmasti joka keittiöstä, vaikka ei olisikaan kummemmin varautunut yllättävään leipomishimoon.



Ja tällainen näky odotti leipuria, kun herkut saatiin uunista ulos! Tuli niistä aika nättejä, vaikka itse sanonkin. Kohosivat paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ja tästä syystä suhtaudunkin muffinssien leivontaan tästä lähtien paljon optimistisemmin! Aikaisemmat yritykseni kun ovat olleet enemmän leveitä kuin korkeita. Ja hyvältä nuo maistuivatkin! Täällä meillä ei onneksi tarvitse pelätä että leipomukset jäävät pöydälle kuivumaan, syöjiä kun tuntuu löytyvän oli käntty sitten minkä näköinen hyvänsä...

Ihanuuksien resepti löytyy täältä, jälleen kerran kunnia kuuluu huipulle Kinuskikissalle!

Tulee heti paljon pirteämpi fiilis, kun ulkona on lunta! En malta odottaa kunnon talvea että pääsee ulkojäille luistelemaan ja perinteiseen tapaan Kolin rinteitä laskemaan. Onnistuin muuten myös avaamaan talven liukastumistilini! Olin hakemassa pikkuveljeäni päiväkodista, kun kävelin tien viereen parkkeeratun vanhustenkuljetusminibussin (ihana sana!) ohi ja enkös sitten pian tehnyt lähempää tuttavuutta sen olemattoman hiekoituksen kanssa. Kyllä siinä oli mummuilla ja vaareilla katsomista, nauroivat minulle ikkunasta. Nauroin takaisin.

dear santa

Minulla on tänä(kin) vuonna monta joululahjatoivetta, osa niistä sellaisia että ne voisivat jopa toteutua.
Yksi on kuitenkin ylitse muiden.
Harmi vaan, että se kuuluu sarjaan älä edes haaveile.

Mulberryn ihanainen Alexa. Meidät on vaan luotu yhteen, tiedän sen. Antaisin oikean käteni tuosta oak-värisestä yksilöstä. Mustakin kelpaa, siitä antaisin vain vasemman käteni. Täydellinen laukku!
Laukkuhan on nimetty Alexa Chungin mukaan. Saa minunkin mukaani nimetä tuollaisia laukkuja, ihan vaikka heti.
Mulberryn viralliset sivut kertovat, että otuksella on hintaa meidän valuutassamme 940 euroa. Mikäs siinä.

Mutta oikeesti, oon ollu tosi kiltti tänä vuonna!
Jos ihme tapahtuisi ja saisin Alexan lahjaksi niin en tarvitsisi kymmeneen seuraavaan vuoteen ollenkaan lahjoja.

kuvat täältä, sieltä ja tuolta.

back and forth through my mind behind a cigarette

Jälleen kerran viikonloppu lähestyy uhkaavasti loppuaan, tällä hetkellä on sellainen fiilis että voisin ottaa pari päivää kuukautta omaa lomaa. No, ehkä kestän koulua sillä ehdolla että Avenged Sevenfoldin keikka ja joululoma lähestyvät.
Suunnittelin pitäväni täydellisen sosiaalisista tilanteista vieroittuneen viikonlopun, mutta toisin kävi. Lauantaina käytiin mummolassa syömässä ja parhaan kaverini synttärikahveilla. Tänään kävin kavereiden kanssa ulkona syömässä juhlistaen samaisia syntymäpäiviä. Kivaa oli!

Oli siitä mummolareissusta jotain hyötyäkin. Kaivelin mummin astiakaappia maaninen katse silmissäni (ette tiedäkään mitä kaikkee ihanaa sieltä löytyy!) ja löysin täydennystä tulevaan unelmakeittiööni. For real.

Omistin lapsena Muumipelin, jossa Muumimammalla oli juuri tuollaisia hillopurkkeja, paitsi että niissä luki ruotsiksi Sylt. Nostalgista.

Tuo pienempi purnukka on aito Arabian Pomona-sarjan hillopurkki. Ihmiset maksaa noista suuria summia, tuo on kai jonkinlainen keräilyharvinaisuus. On se ainakin suloinen!

Tällaista tänään! En olekaan tainnut aikaisemmin postata tämäntyylisiä juttuja. Erikoista, koska voisin jaarittaa suosikkiastioistani ja muista sisustusjutuista sivukaupalla. Ehkä nämäkin lisääntyy, kun matkaan kuun loppupuolella kohti Ikeaa...

Palaillaaan ensi viikon puolella!

PS. Haluaako joku lähteä Lontooseen? Mielellään nyt heti?

the clock was a-tickin'

Niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin, minulla ja äidilläni on useita yhteisiä vaatteita ja asusteita. Olemme suunnilleen samankokoisia ja vaikka tyylimme ovatkin erilaiset, löytyy aina kivoja juttuja joista molemmat pidämme. Tällainen tapa on itseasiassa aika hyödyllinen, säästyy rahaa ja tulee useammin hankittua mm. merkkituotteita, kun tietää että niitä varmasti tulee käytettyä.

Tänään meidän äiti/tytär -kokoelmamme sai uuden jäsenen!

Hihii, sanotaanko että tykkäilen tuosta aika paljon! Meillä on jo pidemmän aikaa ollut etsinnässä tuollainen vähän 'järeämpi' kello, jossa kuitenkin olisi jokin naisellinen yksityiskohta. Tämä yksilö on Gantin Malibu -malli, ruostumatonta terästä ja kellotaulun ympärillä vähän bling-blingiä. En ole koskaan oikein osannut pitää rannekelloa, mutta nyt tuntuu että saatan oppia aika nopeasti... Me likes!

Tällä kertaa kuvat saavat puhua puolestaan, aivot käy astetta pienemmällä vaihteella joten julkaisukelpoista tekstiä ei oikein synny. Voisin tästä lähteä etsimään jotain syötävää...

Laters!

wreck it all

Nyt ei oikein innosta yhtään mikään. Ei ole itseasiassa innostanut koko viikon aikana. Oon koko ajan mielettömän väsynyt ja kyllästynyt siihen että elämässä ei oo nykysin enää mitään kiinnostavaa ja kaikki pyörii vaan koulun ja harrastusten ympärillä. Ei sillä, että tavallisessa arjessa olisi jotain vikaa! Kaipaan vaan vaihtelua, paljon vaihtelua. Haluan Lontooseen nyt heti, kiitos.
Tänään mulla olisi lukujärjestyksen mukaan alkanut koulu kahdeksalta. Herätyskello soi 6:15 ja torkutin varmaan tunnin, eli olin periaatteessa jo myöhästynyt koulusta. Hetken mielijohteesta päätin jäädä nukkumaan ja heräsin siinä yhdentoista aikaan. Lintsasin kaksi tuntia pidempien yöunien takia ja kyllä kannatti! Olen ehkä vähän vähemmän kuollut kuin yleensä.

Korostaakseni ihastuttavaa olotilaani ja peitelläkseni sitä, ettei minulla ole uusia kuvia, inspiroin (lue: kidutin) itseäni Urban Outfittersin nettisivuilla. Missä olet, lottovoitto? (toim. huom. kannattaa alkaa ensin lottoamaan!)
Seriously, jos minulla olisi paljon rahaa niin Urban Outfitters olisi varmasti yksi ensimmäisistä tuhlauskohteistani. Täydellisiä vaatteita!

Voisin haluta parin molempia ylläolevia kenkiä. Voisin ottaa molemmat sekä mustina että konjakinruskeina. Nuo vasemmassa reunassa olevat bootsit muistuttavat minua jostakin syystä festareista. Hintaa löytyy ihanat 137 euroa. Oikeanpuoleiset ystävät hapsuineen päivineen menisivät myös juhlakäytössä ja sopisivat minunkin kukkarolleni; 37 euroa.

Ah, legginsejä ja sukkahousuja. Voisin keksiä noille Sparkle & Faden nilkoista rypytetyille legginseille miljoona yhdistelytapaa; kustantaisivat 32 euroa. Nordic Fairin sukkahousuissa on ihana kuviointi. Olen itseasiassa etsinyt jotain tuontapaista jo jonkun aikaa, mutta kaikki löytämäni yksilöt ovat olleet, sanotaanko, eivät-niin-ihania. Nämä ovat ihanat, hintakin vain 16 euroa.

Cheap Mondayn flanellipaitamekkohässäkkä on ehkä eniten itseni näköinen vaate, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Ihan täydellinen! Ja ihanan harmaa. Hintaa mukavat 77 euroa; voisin kyllä maksaa sen tuosta ihanuudesta. Ja nuo shortsit (59 euroa), myöskin Sparkle & Faden, olisivat ihana lisä vaatekaappiini. Tweedkangas siirtää shortsit aika onnistuneesti kesästä talveen.

Sitten muutama peruspaita; nuo on kaikki aika tavallisia, mutta tykkään kovasti kaikista printeistä. Tavallisissa vaatekaupoissa törmää harvoin kivoihin printteihin. Kyllä, tuo ensimmäinen vasemmalta on kuin onkin Florence + the Machinen paita (42 euroa), ja aika lailla tyylikkäin bändipaita mitä olen vähään aikaan nähnyt. Keskellä luurankoprintillä varustettu toppi (40 euroa), jonka juju löytyy epäsymmetrisestä helmasta. Truly Madly Deeplyn New York -printtitoppi (33 euroa) olisi vahva lisä perustoppieni joukkoon.

Kangaskasseja ja vielä lisää kangaskasseja; ne on aina halpoja ja niihin mahtuu melkein mitä vaan. Peuranpäällä varustettu kangaskassi vaivaiset 10 euroa ja Showponyn superihana rusettikassi 21 euroa.

Harkitsen meneväni jopa niin pitkälle, että jos eräs tietty lontoolaispoika kamalasti painiskelee joululahjaideoiden parissa, niin voin olla ystävällinen ja antaa muutaman vinkin... No, ehkä en, se olisi jo vähän liikaa. Tai ehkä ei...
Nyt kun olen viihtynyt nettikaupoissa jälleen kerran liian pitkään, voisin siirtyä hetkeksi Catcher in the Ryen pariin ja siitä nukkumaan. Olen yhä kuolemanväsynyt.
Palaillaan mahdollisimman pian hieman pirteämmän postauksen ja toivon mukaan omien kuvien merkeissä!

PS. Kuunnelkaa ihmeessä Bon Iveria. For Emma, Forever Ago -albumi on pitänyt minut hengissä koko viikon.

all pictures by urban outfitters