outrun my gun

Hei kaikki ihanat, ja miljoonasti kiitoksia edellisen postauksen tykkäämisistä! Mukavaa että teitä kiinnosti! :)
Tiedossa on ihan mahtava viikonloppu, ja koska aika kuluu varmasti jossain muualla kuin koneella istuessa niin ajattelin tulla tässä välissä kertomaan vähän kuulumisia.

Tänään koulussa koin positiivisen yllätyksen: sain ruotsin yo-kuunteluharjotuksesta 71/90! Ja se oli ehkä toinen ikinä tekemäni ruotsin kuuntelu, enkä ole koko jakson aikana panostanut ruotsiin oikeastaan yhtään koska enkun lukeminen on vienyt kaiken ajan. Nyt sain tästä ihan kivan fiiliksen ja ruotsin yo:hon lukeminen on sitten vähän ajan päästä helpompi aloittaa. :)
Enkun kuuntelu onkin sitten ensi viikon tiistaina. Tuomio lähestyy. Ja tavoitteenihan on kirjoittaa enkusta se L, että ei paineita, ehei. Pitää vaan ottaa rauhallisesti ja keskittyä!

Näin syksyn tullen ja ilmojen viiletessä ainakin oma ihoni alkaa kuivua. Iho reagoi viileisiin keleihin kuivumalla ja sitten varsinkin iltaisin ihoa kutittaa kamalasti. Kävin hakemassa Body Shopista vähän kuivan ihon parannuskeinoja.

Mukaan lähti Pink Grapefruit Body Puree ja Mango Body Butter. Vartalovoita olen käyttänyt ennenkin, sitä käytän lähinnä kaikkein kuivimmille ihoalueille. Oikeastaan tekisi mieli syödä se, kun se tuoksuu niin hyvältä! Mutta jos nyt ei kuitenkaan. Greippikosteusvoide on uusi tuttavuus, ensin arvelutti vähän ottaa tuo, koska en pysty käyttämään kosteusvoidetta jos se kuivuu hitaasti tai jää iholle tahmeaksi. Tämän kanssa ilmiö oli kuitenkin päinvastainen: kuivuu hetkessä ja tuloksena ihanan pehmeä iho! Tuoksuu taivaalliselle, kuten arvata saattaa.. Body Shopin tuotteet ovat kyllä ihania! Jos opiskelijabudjetti sallisi, käyttäisin kyseisen putiikin tuotteita enemmänkin. Varsinkin meikkituotteet kiinnostavat, sillä niitä en ole ennen kokeillut.

Ja seuraavaksi ilouutisia kaikille karkinsyöjille! Joo, tästä asiasta on nyt ihan pakko blogata, koska olen suunnilleen yhtä innoissani kuin pikkulapset jouluaattona.
Fazerilla on tänä vuonna 120-vuotisjuhlavuosi, ja sen kunniaksi suosikkikaramellit on uusissa hienoissa pakkauksissa ja karkkien joukkoon on tullut sellaisia vanhoja klassikoita, joita ei ihan vähään aikaan ole kaupoista saanut. Näiden joukossa on ylivoimaisesti maailman paras karkki, nimittäin KISS-KISS.

Kiss-Kissit on ihan mahtavia. Jos ette ole vielä maistaneet, niin marssikaa lähimpään kauppaan ja ostakaa pussi. Meillä oli yhden ystävän kanssa erittäin syvällinen keskustelu siitä, mihin karkkilajiin Kiss-Kissit oikein kuuluvat. Ne eivät ole suklaata, mutta eivät oikein hedelmäkarkkejakaan. Vaaleanpunaisia ne ovat, ja sisältä ihanan sitkeitä ja rouskuvia. Päädytiin sitten siihen tulokseen, että Kiss-Kissit on Kiss-Kissejä, eikä niitä voi sen kummemmin luokitella.

Ja kattokaa nyt miten söpö purkki! Adoptoin tuon joskus mummon luota parempaan kotiin, ja rakastan sitä palavasti. Luonnollisesti täytin sen Kiss-Kisseillä. Miun pitää valitettavasti ruveta kohta varmaan hamstraamaan noita tai jotain, sillä Fazer uhkailee että ne ovat kaupoissa vain rajoitetun ajan. Miksi, oi miksi?

Joka tapauksessa, Kiss-Kissit ovat ihania. Syökää niitä ja tehkää maailmasta parempi paikka.

Bloggasinko tosiaan juuri innokkaasti jostain karkista? Aivot on varmaan oikeasti pehmentyneet kouluviikon aikana.
Anyways, nyt pitää ruveta lopettelemaan, sillä poikaystävä ilmestyy tänne hetkenä minä hyvänsä ja tämän postauksen pitäisi olla valmis ennen sitä.

Loppuun vielä tämän perjantain teemabiisi:


FOSTER THE PEOPLE -- PUMPED UP KICKS

Superihanaa viikonloppua kaikille!
♥

or should i just get along with myself

Koulu on ollut (ja varmaan tulee jatkossakin olemaan) viime aikoina paljon mielessä, ja lukion lopun häämöttäessä opiskeluihin liittyvät pohdinnat tuntuukin ajankohtaisilta. Ajattelin siis näppäillä teille tällä kertaa vähän erilaisen postauksen, ja avautua vähän näistä opiskeluaiheisista ajatuksistani! :)

Abivuosi on päässyt jo ihan kunnolla vauhtiin, ja näin yo-kirjoitusten kynnyksellä en voi olla pohtimatta omaa tulevaisuuttani ja jatko-opiskelupaikkoja. Mihin sitä oikein hakisi? Yliopistoon vai ammattikorkeaan? Mitä ylipäätään haluaisin ammatikseni tehdä?
Tällaiset tulevaisuuspohdiskelut tuntuu aika ahdistavilta. Minulla ei tosiaankaan ole vielä ollenkaan selviä suunnitelmia, enkä osaa ollenkaan kuvitella elämääni vaikka 10 vuoden kuluttua. Pelottaa, että valitsen väärän opiskelupaikan, kiinnostukseni lopahtaa ja sitten joudun sellaiseen kierteeseen, että vaihdan opiskelupaikkaa koko ajan, mikään ei tunnu omalta enkä koskaan valmistu mistään. Kuulostaa liioittelulta ja sitä se varmaan onkin, mutta tuntuu oudolta, sillä lukion aloittaessani ajattelin että abivuonna minulla on sitten suunnitelmat selvinä. Toisin kävi.

Kun hain lukioon silloin valovuosia sitten, yksi hakusyistäni oli se, että tarvitsin lisää miettimisaikaa tulevan ammattini suhteen. Yläasteen opot lupasivat "kolme kokonaista vuotta lisää harkinta-aikaa!" Kuitenkin heti lukion alussa meitä kannustettiin valitsemaan kursseja kiinnostuksemme ja mahdollisesti myös sen perusteella, mihin aiomme tulevaisuudessa hakea. Nyt en voi olla miettimättä, olenko valinnut oikeita kursseja ja opiskellut oikeita aineita. Entä jos kiinnostukseni muuttuvatkin täysin? Näin ei todennäköisesti tule tapahtumaan, mutta silti olo on epävarma.

Aiemmin ajattelin, että pidän välivuoden lukion jälkeen enkä edes hae mihinkään opiskelupaikkaan. Vanhemmat kuitenkin kannustaa hakemaan. Tuntuu rankalta, että heti yo-kirjoitusten jälkeen pitäisi ruveta lukemaan pääsykokeisiin, ja ylipäätään koko ajatus tuntuu vieraalta. Kevääseen mennessä pitäisi siis päättää, mihin hakee. Pitäisi löytää joku kiinnostava linja, joku joka tuntuu kiehtovalta ja omalta.

Minkälaisia linjoja olen sitten ajatellut? Journalismi kiinnostaa, samoin ehkä jokin mediaan liittyvä. Olisi kivaa työskennellä vaikka jossain lehdessä tai ehkä uutistoimituksessa. Toisaalta myös kulttuurit tuntuu mielenkiintoisilta. Olen lahjakas kielissä, joten järkivalinta olisi lähteä lukemaan vaikka enkkua. Ja koska ajattelen asioita aina liikaa, pelkään myös sitä että en työllisty omalle alalleni. Akateemisesti koulutettu Siwan kassa, miltä kuulostaisi?
Myönnetään, maalailen turhaan piruja seinille ja pelkään tulevaisuutta ilman mitään järkevää syytä, mutta jostain syystä en pysty ainakaan tällä hetkellä ajattelemaan näitä asioita ilman lievää paniikkia. Pitäisi varmaan yrittää ottaa vähän rauhallisemmin.

Nyt pitää kuitenkin elää päivä kerrallaan, keskittyä yo-kokeisiin ja katsoa sitten keväällä, miltä tuntuu. Voihan olla, että syksyn ja talven aikana asiat alkaa näyttää jo paljon selvemmiltä ja saan ajatukseni järjestykseen. Tulevaisuuteen pitäisi suhtautua myös seikkailuna, ottaa askel tuntemattomaan ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan. Pitää opetella taas vapauttamaan oma ajattelu eikä takertua jokaiseen asiaan, muuten luo itselleen vaan turhia paineita!

Onko jollakin teistä samanlaisia fiiliksiä tulevaisuudesta vai oletteko niitä onnekkaita, joille kaikki on jo ihan selvää? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia, löytyykö sielunkumppaneita vai olenko yksin ahdistukseni kanssa?
Ja miltä teistä muuten tuntuu lukea tällaista vähän erilaista tekstiä? Klikkailkaa ihmeessä tykkäysnappia tai kommentoikaa! Tuntui ainakin tosi mukavalta kirjoittaa vaihteeksi vähän erilaisesta aiheesta, tällaisestahan voisi tulla vaikka tapa. :)

kuvat we♥it

she used to get her kicks from a fall to the floor

TÄNÄÄN OLEN...

...ahkeroinut koulussa

...kirjoittanut 2 ylimääräistä enkun esseetä

...lintsannut ruotsin tunnilta

...lukenut lisää enkkua kotona

...hakenut puhelimen huollosta

...fiilistellyt kauniita syyspäiviä

...juonut todella paljon teetä

...odottanut malttamattomana perjantaita

...käynyt Elviksen kanssa lenkillä

...panikoinut ensi viikolla olevaa yo-kuuntelua

...todennut, että ei elämä ehkä sittenkään ole kovin kamalaa

...haaveillut uudesta kamerasta

...muistellut kesäistä Lontoon matkaa

...haaveillut ulkomaille lähtemisestä

...pohtinut tulevaisuutta ja todennut että se näyttää edelleen erittäin epäselvältä.

now playing

kuvat we♥it

the kind of shivering wreck that i adore

Viime aikoina ollaan kyllä koulussa saatu tuntea nahoissamme, että mistä tässä abivuodessa on kyse. Koko ajan lisää tekemistä, tekstitaitoa, enkun yo-vihkoja, ranskan essee... Ja niihin ylioppilaskokeisiinkin pitäisi jossain välissä lukea. Opettajat ovat ilmeisesti vakuuttuneita siitä, että eihän meillä tunnollisilla abiturienteilla ole muuta elämää kuin koulu.
Kivojakin juttuja on onneksi riittänyt! Tiistaina oli vihdoin aika kastaa pienet ykkösluokkalaiset ja tehdä heistä oikeita lyseolaisia. Oli ihan mahtavaa!

Ja on tässä välillä ehtinyt ajatella muutakin kuin koulujuttuja. Joensuuhun avattiin tänään Vila, ja satuin käväisemään avajaistungoksessa muutaman kaverin kanssa. Odotukseni liikkeen tarjonnan suhteen olivat ehkä vähän turhan korkealla, tai ainakin varsin suppea valikoima vaatteita tuntui pieneltä pettymykseltä. Noh, ehkä avajaishumun päätyttyä saadaan liikkeeseen jotain kivoja A/W-uutuuksia. Etsiskelen nimittäin jotain kivaa neuletta ja lämmintä ponchoa, johon voisi kääriytyä sellaisina päivinä, kun maailma tuntuu erityisen julmalta paikalta.

Vilassa viihdyin oikeastaan vain asusteosastolla, mikä on sinäänsä aika koomista, koska Piecesin asusteita myyvät Joensuussa myös Vero Moda ja Only. Kivoja juttuja lähti silti mukaan. :)

Kullanvärinen (vai onko tuo nyt sitten pronssinen?) karuselliponi vei sydämeni ensi silmäyksellä, ja täytyihän vannoutuneen heppatytön saada poni kaulaan roikkumaan. Olen myös siirtymässä korujen suhteen erittäin vahvasti kulta/pronssi-linjalle, joten jotain kivaa kullankimaltavaa on ollut etsinnässä... Outoa, sillä olin ennen 100% hopean kannalla enkä oikeastaan edes pitänyt kullasta. No, aikansa kutakin!

Pyörähdin myös Glitterissä, ja vaikka en sieltä usein mitään löydäkään niin tällä kertaa onnisti! Aina on hyvä syy ostaa pääskysiä (perustelin ostokseni oikeasti noilla sanoilla..). Ja nekin ovat kullanväriset! Ei varmaan tarvitse mainita, että tykkään ja kovasti. :)

Korujen lisäksi Vilasta lähti mukaan valkoinen, suloisen pehmeä circle scarf. Kohta pitää tehdä neulomistilaus mummille... Haluan nimittäin tuohon huiviin sopivan pipon ja erääseen pantaan sopivan huivin :) Onneksi mummit on olemassa! ♥
Lisäksi kävin H&M:llä päivittämässä sukkahousuvarastojani. Päätin, että vielä on aikaa pitää hameita, vaikka tänään olikin kai virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Pelottavaa. Voitaisiinko viettää vielä muutama kaunis syyspäivä, sitten hypätä sen loskaajarapaa-vaiheen yli, sitten muutama kirpeä talvipäivä ja sitten kevät? Kiitos.
No ei sentään, iloitsen kyllä kaikista vuodenajoista, mutta tänä vuonna pimeään vuodenaikaan siirtyminen on tuntunut jostai syystä erityisen väsyttävältä. Siihen vielä päälle kaikki kouluhommat ja lievä yo-stressi, niin katastrofaalinen yhtälö on valmis. Mutta eiköhän tästä selvitä, ainahan voi polttaa kynttilöitä, juoda suuria määriä chai-teetä ja käpertyä viltin alle lukemaan kirjaa tai kullan kainaloon katsomaan leffaa. :)

Tämän päivän velvollisuudet alkaa onneksi olla täytetty, ja nyt voin ottaa rennosti! Illan ohjelmassa on vielä Tudorsin jakso (paras sarja ikinä!) ja hyvää iltapalaa. Ja huomenna koittaa viikonloppu! Suunnitelmissa on visiitti poikaystävän luokse, ja, surprise surprise, enkun lukemista!

Rentouttavaa iltaa kaikille!

hello, lovers

VAGABOND "DEE" ANKLE BOOTS

Tänään sain vihdoin erään erittäin odotetun paketin, ja sieltä löytyi tuollaiset ihanuudet! Vagabondin syysmalliston Dee-nilkkurit konjakinruskeina. Pinta nahkaa, korkoa 7,5 cm. Kyllä noilla kelpaa kävellä syyskeleissä! Vagabondin syysmallisto on täynnä ihania nilkkureita, ja minullekin meinasi tulla valinnan vaikeus. Olen kyllä todella tyytyväinen, että päädyin juuri näihin kenkiin! Istuvat jalkaan hyvin ja sisäpohja on mukavan pehmeä, joten ovat varmasti miellyttävät kävellessä. 

Huomenna saatan yllättää teidät vaikka asukuvalla, niin sitten nähdään uudet kengät in action! :)

i've met someone that makes me feel seasick

Arvatkaa mitä?

Koulua on ollut sellaset 2 päivää ja meikäläinen on sairaana, kuinkas muutenkaan. Kuumetta ja yskä ja nuha, awesome!
Tämä päivä on siis kulunut kotona jäätäessä, mutta ainakin oli aikaa kuvailla blogia varten kaikkea kivaa. Yritin myös lukea vähän enkkua, ja itseasiassa onnistuinkin, kunnes minut valtasi järjetön yo-paniikki ja en pystynyt enää ajattelemaan mitään mikä liittyy englannin kieleen. Ja olotilakin muuttuu koko ajan kuumeisemmaksi, joten aivot ei oikein toimi.

Aiemmin lupailin esitellä muutamia uusia hankintoja, joten tässä tulee nyt näin alkuun muutama juttu. Yhden paketin pitäisi tulla postissa huomenna, joten siitä lisää sitten. :)

Joku saattaa jo tietääkin, että tänä vuonna Marimekko juhlii 60-vuotissynttäreitään, ja Marimekon designklassikko, olkalaukku, täyttää kunnioitettavat 40 vuotta. Juhlan kunniaksi olkalaukku on saatavilla monissa uusissa väreissä ja lisäksi nahkaisena versiona. Tuo nahkainen versio vei sydämeni jo ennenkuin se edes tuli kauppoihin, joten näinhän siinä sitten kävi...

...että laukku piti saada omaksi! Sain onneksi äitinikin innostumaan, joten ostimme laukun hänen kanssaan puoliksi. Rokotti siis lompakkoa puolet vähemmän. Laukun lähtöhintahan on 199 euroa. Ja kyllä se vaan on ihana. Konjakinruskea väri, ajaton muotoilu, reilusti kokoa... Voiko laukulta enempää pyytää? Hienoinen pettymys oli ainoastaan laukun valmistusmaa. Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisesta designista, ja koska kankaiset olkalaukut valmistetaan Suomessa, oletin että nahkainen versio on myöskin suomalainen. Vaan ei, laukun sisällä olevassa lapussa lukee Made in India. Laadukas laukku se silti on, mutta valmistusmaa tuli kuitenkin yllätyksenä.

Uusi lompakko on heräteostos alennusmyynneistä. Vanhasta lompakosta meinasi loppua tila, joten uusi tuli todella tarpeeseen. Ja onhan tuo nyt kauniimpi katsellakin... Merkki tosiaan Esprit, ja hintaa taisi jäädä sellaiset 18 euroa.

Uusi kalenteri on saapunut! ♥ Ah, nyt elämä on taas järjestyksessä kun saan merkata kaikki pienimmätkin kissanristiäiset kalenteriin. Voi sitä iloa, kun jo ensimmäisenä koulupäivänä meitä hemmoteltiin uusilla lukiolaiskalentereilla! Viime vuonna meinasi tulla kriisi, kun kalenteria piti odotella melkein liian pitkään... Ja ei, en tänäkään vuonna jäänyt katselemaan sitä kannessa olevaa H&M:n mainosta yhtään pidemmäksi aikaa, vaan silppusin heti muutaman Trendin ja Marimekon mainoslehden kansia koristamaan.

Kuulostan ehkä vähän fanaattiselta tuon kalenterin suhteen, mutta en oikeasti selviäisi ilman sitä! :D

Tässä siis osa tämän syksyn hankinnoista. Mitä mieltä olette?

Lisää uutuksia tulee esittelyyn sitten, kun jaksan kuvata niitä. Ja toivon, että huomenna tulisi yksi erittäin odotettu paketti! Se tulee ihan kotiovelle asti, jännää.

Saatoitte jo huomatakin, että banneri on muuttunut vähän syksyisemmäksi. Mitä pidätte? Blogin värimaailmakin tulee muuttumaan lähiaikoina (lue: silloin, kun jaksan alkaa tapella Bloggerin kanssa). 

Nyt voisinkin lähteä keittämään about kymmenennen kupin chaiteetä ja maastoutua sohvaan tekemään hidasta kuolemaa. Tai sitten voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertailla vielä vähän enkkua... Toisaalta, ehtii sitä huomennakin.

Hyvää illanjatkoa kaikille!

PS. Otsikon sanat tästä biisistä, joka on soinut päässäni tauotta edelliset 48 tuntia.